Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
Hopeaklaani Tarinat Hopeaklaanin tarinat
Vieraskirja  [ Kirjoita ]

Nimi: Kaislatassu
Kotisivut: http://------/

12.08.2018 14:22
Musta naaras kissa kantoi pentua kohti metsän rajaa. Pentu hölskyi hänen oottessa ja hän vilkuili taakseen vähän väliä.
"Sinä toit hänet".
Naaras katsoi puhujan suuntaan ja näki hopean värisen naaran varjossa. Hän laski helpottuneena pennun maahan.

"Luna!" naaras huokaisi helpotuksesta.
"Miksi toit hänet tänne, Horsma?" Luna murisi.
"Tiedäthän sinä, Luna!" Horsma naukui hätääntyneenä. "Minun oli pakko!"
"Ei ole totta!" Luna naukui ja tassutteli lähemmäksi Horsmaa.
Horsma nosti pennun ja asteli taaksepäin.
"Kaikki johtuu siitä typerästä unesta!" Luna naukui vihaisesti.

Horsma laski pennun maahan.
"Se ei ollut typerä uni!" Horsma vinkaisi.
"Välillä mietin...", Luna sanoi hitaasti ja eteni kohti Horsmaa. "Että keksitkö tämän unen päästäsi".
"Uni oli totta! Siinä oli ihan oikeasti tähtiturkinen kissa!" Horsma huudahti.
"Etkö välitä yhtä sisarestamme, Horsma!" Luna ärjäisi.
"Välitän! Mutta hänellä on neljä pentua! Ei varmaan haittaisi kauheasti jos yksi häviäisi", Horsma naukui hiljaa.

Luna tuhahti ja astui askeleen taaksepäin. Hän mulkaisi Horsmaa ja istuutui vähän matkan päähän. Sitten hän alkoi sukia itseään.
"Mitä aijot sanoa sisarellemme, kun hän tajuaa yhden pennun hävinneen?" Luna kysyi sukimisen välissä.
"En tiedä vielä", Horsma naukui.
Luna tuhahti.
"Sinä olet hiirenaivoisempi, kuin luulin!"
Horsma painoi päänsä. Luna silmäili vielä hetken Horsmaa ja naukui sitten:
"Aurinko nousee kohta, kannattaa hoitaa tehtäväsi ennen sitä, tai sinulle tulee vielä vaikeampaa selittää sisarellemme pennun katoaminen".

Horsma nosti päänsä ja hymyili Lunalle. Sitten hän nosti pennun ja vei metsän rajalle. Horsma nuolaisi pennun päätä ja jätti hänet siihen. Hän tassutteli sitten Luna luo,nyökkäsi ja tassutteli pois.
Luna katsoi, kun vaalea kolli haki pennun ja vei mukanaan.
"Jos Horsma on oikeassa...", Luna naukui itsekseen. "Sinulle tulee vielä paljon haasteita".
LOPPU!

SELVENNYS: Horsma näki unta, jossa Tähtiklaaniin kissa sanoi, että yksi Horsman siskon saamista pennuista on valittu kissa ja, että hänen pitäisi kuljettaa se metsän rajalle. Unen nähtyään Horsma kertoi toiselle siskolleen Lunalle, unesta. Luna kielsi Horsmaa viemästä pentua pois, silti Horsma vei pennun metsän rajalle. Luna oli kuitenkin odottamassa Horsmaa ja siitä syntyi erimielisyys. Lopulta Luna hyväksyi pennun viennin metsän rajalle. Pentu vietiin rajalle ja myöhemmin Tomutähti haki pennun Hopeaklaaniin.
P.S: Teen lomakkeen Horsmasta ja Lunasta

TIETOJA: Kaislapennun nimi ennen Tomutähden nimittämistä häntä Kaislapennuksi oli Pirpana.
Kaislapennun sisarusten nimet olivat: Karkki (naaras) Keksi (naaras)ja Kirppu (uros)
Kaislapennun emon nimi on Purppura ja isän nimi on Domino, vaikka tämä on erakko.
Horsman unessa näkemä kissa oli kuolleen Kaislatassun kaukainen sukulainen Pääskyhammas.

//tämä siis ennen ja vähän aikaa jälkeen Kaislapennun viennin klaaniin//

Vastaus:

Lunan ja Horsman keskustelua oli mielenkiintoista seurata. Kuvailuakin oli mukana sopivasti, ja juoni kulki sujuvasti.

Muistutan myös sinua siitä, että nimeksi kuuluisi laittaa nimimerkki ja hahmon nimi.

- Aurinkomursu

Nimi: Aamusydän

12.08.2018 09:45
Olin pimeydessä, sinne kieppi oli minut vienyt. Näin hyvin selkeästi kun ystäväni huusivat minulle, Tomutassu, Hopealiekki, Tihkutiikeri, Kaislatassu. Näin mielessäni jatkuvia kuvia siitä kun pidin pyristelevää kaislatassua paikallaan, kuinka tämä kiljaisi juuri ennen kuolemaa, kuinka MINÄ olin katsonut tuota tyhjillä silmillä. Jostain syystä olin oppinut tuntemaan Leppäkynnen, sillä tiesin todellakin että tämä ei ollut voimissaan. En tiennyt minne palata, en tiennyt oliko kotia enää minulle, en vain tiennyt minne mennä. Oli kuin maailma olisi unohtanut minut, ja jättänyt siihen sijoilleen. Ainoa lohduttava asia oli, että näin kuvan edessäni kavereistani, ja siinnäkin he vain huusivat minulle. Halusin vain itkeä, miten olin niin lyhyessä ajassa tullut klaanin uskollisesta kissasta, pahan palvelijaksi. Oli kuin mieleni olisi sysätty seinään, ja tallottu. Tunsin järjetöntä henkistä kipua, aivan kuin joku avaisi mieleni terävillä kynsillä uudelleen ja uudelleen.
Tunsin lavassani hennon kosketuksen, se tuntui niin rauhoittavalta, etten tiennyt mitä sanoa. ”Äiti?”, hento naamaan ääni sanoi minulle kaivaten. Käännyin ja näin pennun, pienen pennun jonka nimen tiesin hyvin. ”Valkopentu, niin", katsoin nyt edessäni ensimmäistä pentuani, ja se sattui järkyttömästi. ”Tule! Minun pitää näyttää sinulle yksi juttu!”, tämä sanoi. Ihmettelin mitä asiaa tällä oli, ja minne tämä minut veisi, mutta kuitenkin seurasin tätä.
Me nousimme ylös, ja tiesin olevani tähtiklaanin rajamailla. Tajusin edessäni olevan normaalia metsää. Joku kissa tuli esiin pensaista, ja sävähdin kun tajusin kuka tämä oikeasti oli. Entinen kumppanini, Mutaviiksi. Laskeuduin maahan äänettömästi, ruoho oli niin pehmeää tassuja vasten. ”hei", tämä sanoi lempeällä äänen sävyllä. Katsoin pitkään tämän silmiinsä, josta näkyi toivo saada minut takaisin. Minua hän ei takaisin saanut enää, koskaan. ”Hei", vastasin töykeästi. ”Onko kaikki kunnossa?”, Tämä kysyi. ”Hhmm kyllä, autoin juuri tappamaan 6 kissaa", sanoin tälle. Muistin mielessäni jokaisen kauhun huudon, itkun, anelun, kiemurtelun, tapon, nimen. Tämä ei näyttänyt välittävän tapoistani, vain huokaisi hiljaa. ”pentumme on kunnossa, niin kuin näät ", tämä sanoi. ”Niin mitä asiaa”, sanoin vain töykeänä. ”Että sinulla on paikka tänne, aina", pentuni tokaisi. ”Et ole tehnyt mitään väärää, vain yrittänyt suojella siskojasi", tämä huokaisi.

Samalla olin taas pimeässä, tyhjyydessä. Tänne kuuluin.

//tapahtui ennen klo. 8 ropea//

Vastaus:

Mahtavaa kuvailua! Varsinkin tämä: "Halusin vain itkeä miten olin niin lyhyessä ajassa tullut klaanin uskollisesta kissasta pahan palvelijaksi. Oli kuin mieleni olisi sysätty seinään, ja tallottu. Tunsin järjetöntä henkistä kipua, aivan kuin joku avaisi mieleni terävillä kynsillä uudelleen ja uudelleen."

Kappalejakoja olisi voinut olla hieman enemmän. Lisäksi haluaisin muistuttaa, että nimeksi olisi kuulunut laittaa nimimerkki ja hahmon nimi (esim; Aamusydän, Aamusydän).

- Aurinkomursu

Nimi: Kaislatassu
Kotisivut: http://------/

12.08.2018 06:58
Tunsin viiltävää kipua, kun Leppäkynsi tappoi minut. Sitten en tuntenut enää mitään. Nousin varovaisesti seisomaan,
kun Leppäkynsi oli kauempana minusta. Katsoin ympärilleni. Tuhkatassu huusi nimeäni.

"Mutta tässähän minä olen!", huusin Tuhkatassulle.
Tunsin jonkun hännän koskettavan minun lapaani. Hätkähdän ja käännyn katsomaan vierasta kissaa.

"Hei Kaislatassu!", vieras kissa tervehtii. "Muistatko minut?"
Olen vastaamassa en, mutta jokin kissan turkissa vaikutti tutulta. Nuuhkaisin vierasta. Samassa tajusin. Siskoni oli tullut viemään minut Tähtiklaaniin!
"Marmeladipentu!", huudahdan.
"Ei! Minä olen Marmeladiturkki!".
"Mutta sinähän kuolit pentuna?", nau'un ihmeissäni.
"Kuulehan Tähtiklaanissa voi saada soturinimen!", Marmeladiturkki kertoi. "Sinäkin voit saada, jos haluat!".
"Minä...", vilkaisen Tuhkatassua. "Minä pidän nimeni Kaislatassuna".
"Selvä", Marmeladiturkki naukuu. "Haluatko jäädä tänne leiriisi vielä vai tuletko tutustumaan tähtiklaaniin?"

Tassutelen Tuhkatassua luo. Katson häntä silmiin ja vaikka hän ei nää minua, se tuntuu rauhoittavalta. Sitten kävelen Hopealiekki luokse. Katson häntäkin silmiin. Kierrän ja katson kaikkia silmiin, paitsi Leppäkynttä. Sitten tassutelen takaisin Marmeladiturkin luokse.

"Oletko nyt valmis?", Marmeladiturkki kysyi.
Minun teki mieli sanoa 'en!' mutta sanoin silti: "Olen".
Marmeladiturkki alkoi liitää kohti taivasta. Minä seurasin häntä ja ja me liisimme taivaaseen. Tai oikeastaan Tähtiklaaniin. Siellä kaikki kissat tulivat luokseni kysymään: Oliko kuolemasi mielestäsi tuskallinen? Miltä tuntui, kun oma ystäväsi piti sinua aloillaan ennen kuin Leppäkynsi tappoi sinut? Miltä tuntuu olla enustuksen kissa?
Olisin varmaan seonnut ellei Mäntytähti olisi naukunut:
"Kaislatassu haluaa varmaan katsoa miltä täällä näyttää vai mitä?".
Muutama kissa (muun muassa Marmeladiturkki) lähti saattamaan minua, kun kiersin Tähtiklaanissa paikkoja. Kun olimme kiertäneet koko kierroksen minä pysähdyin.

"No nyt kun Leppäkynsi tappoi minut, niin tekeekö se enää pahuuksia?", kysyin varovasti.
"Tietenkin!" Marmeladiturkki vastasi. "Se sammutti osan kostonhimonsa sinulla ja jatkaa jollakin muulla seuraavaksi".
"Mutta voinko tehdä mitään auttaakseni eläviä ystäviä?", kysyn.
"Et ainakaan voi tehdä laatikkosadetta, jos sellaista haluat!", joku kissoista huusi ja monta kissaa nauroi.

"Tule", Marmeladiturkki naukui ja johdatti minut pois kissa joukosta.
Kun olimme tassutelleet kuulomatkan päähän, Marmeladiturkki pysähtyi.
"Kaislatassu, sinulla on samoja voimia, kuin Leppäkynnellä".
"Miten? Miksi? Ei voi olla totta!" nau'uin.
"No, en itsekään ole varma miksi se tuli juuri sinulle, mutta teorioita on".
Katsoin odottavasti Marmeladiturkkia.
"Ensimmäinen teoria on, että kun Leppäkynsi tappoi sinut hän siirsi osan voimista sinulle tietämättään", Marmeladiturkki naukui.
"Onko muita teorioita?".
"On, toinen teoria on se, että ennustuksen kuoleva kissa saa samanlaiset voimat kuin tappajalla".
"Ei varmaan ole kolmatta?".
Marmeladiturkki pudistaa päätään.
"Selvä", nau'uin.

Tassuttelemme hiljaisina koko matkan muiden luo.
"Kaislatassu voimmeko me olla nyt enemmän yhdessä, kun olemme Tähtiklaanissa?".
"Joo! Tehdään sisko juttuja!", nau'un.
Sitten muistan Hopealiekin ja Aamusydämmen. Suru vihloo rintaani. Marmeladiturkki ei näytä huomaavan ikäväni. Huokaan olen Tähtiklaanissa voin ajatella menneitä niin kauan kuin haluan. Hymyilen Marmeladiturkille ja yhdessä tasssuttelemme metsästämään tuoresaalista. Näenkö enää Tuhkatassua? Varmasti. Joudunko auttamaan Leppäkynnen lopettamisessa? Varmaankin. Oli miten oli, olen tyytyväinen tekooni Leppäkynnen estämisessä pääsemään valtaan.
LOPPU!
//Tattadaa!!! Tokan tarina!//

Vastaus:

Surumielisen tunnelman luomisessa onnistuttiin. Oli myös mahtavaa, kun Kaislatassu pääsi tapaamaan Marmeladiturkin pitkästä aikaa. Tykkäsin tästäkin kovasti!

- Aurinkomursu

Nimi: Aamusydän

12.08.2018 00:09
"Herrani, en voi enää palvella teitä",Aamusydän sanoo kumartaen. "MIKSET?!", leppäkynsi karjuu. Aamusydän värähtää sanoista. "Koska et jättänyt siskojani rauhaan, niinkuin sovimme", Aamu sanoo leppäkynnelle edelleen rauhallisesti. "Se on sitten selvä! Mutta kostan! Ja Aamu tiedät etten voi tehdä pennuille mitään, en voi sinua enää rangaista", tämä sanoo. Aamu edelleen kumartaa tälle. "Lähetä heille viesti, että läden kuiksi, moniksi kuiksi. Mutta palaan", tämä sanoo. "Ja hopealle! Pusi pusi! Pysy pirteänä kulta", Aamu meinaa nauraa mutta hillitsee itsensä, ja vain nyökkää. "Selvä, oliko muuta herrani?", Aamu vielä kysyy, varmistaakseen luvan lähteä. "Ei mene vain", tämä sanoo rauhallisena. Aamusydän päättää jäädä synkään metsään puhumaan kissohen kanssa, sillä miksipä ei?

Aamu kiertelee metsässä, kunnes huomaa laikun. Laikku näyttää keskittyvän johonkin, ai, putoava lehti, kiintoisaa. Aamusydän lähtee kollin luo, eikä tämä huomaa Aamua. Aamu kosketaa tätä,ja tämä hyppää ilmaan. "Ai Mrs. Aamu! Päällikön oikea käsi!", Tämä huudahtaa nauraen. Nyökkään hitaasti, *mrs. Aamu? Niinkö he kutsuvat minua?*. "Kiva nähdä sinua täällä, ja varsinkin sinua!", Aamusydän naurahtaa, kuin vain pilaksi. "En minä sinun kanssasi ole enää! Tai siis, olen Tihkutiikerin kanssa", Aamu sanoo melkein kuiskaten. "Selvä", tämä vain sanoo. "O..olen tiinenä tälle", Aamu sanoo varoen. Laikun ilme oli jotain, mitä aamu ei voinut tulkitä. Eikä hän voinut lukea näiden mieliä, tai tunteita joitain syystä. "Sepä hienoa", tämä sanoi. Ja näytti oikeasti onnelliselta, mikä oli ihme.

Jokin alkoi kieppua aamun ympärillä, ja tämä näki sekavaa näkyä. Tai no matkasi valolla. *takaisin hopeaklaniin? Toivottavasti*

//tattatadaa!!! Eka tarina!//

Vastaus:

Hyvä tarina! Huumori ja draama ovat sopivasti tasapainossa.

- Aurinkomursu

 

©2018 Hopeaklaani - suntuubi.com